Slovakiancuvacit ovat luonteeltaan itsenäisiä. Se on myös valpas, rohkea ja älykäs – ja sillä on laumanvartijaviettiä. Tämä edellyttää omistajalta määrätietoisuutta. Koira tarvitsee paljon ulkoilua ja nauttii seurasta. Jos miettii esimerkiksi rodun alkuperäistä elinpiiriä – vuoristokylää ja olosuhteita, voidaan helposti johtaa cuvaceille mieluinen elämä. Nykypäivänä se tarkoittaa esimerkiksi isoa tilaa maalla, jossa koira saa oleilla rauhassa aidatulla piha-alueella ja seurailla isäntäväen pihahommia. Koira ilmoittaa kaikesta haukkumalla – ja on siis hyvinkin herkkähaukkuinen. Herkkähaukkuisuutta ei voi eikä pidä tämän rodun kohdalla yrittää kitkeä pois. Se ei siksi sovellu esimerkiksi kaupunkiasuntoon tai taajamaan, vaan viihtyy parhaiten maalla. 

Slovakiancuvac soveltuu myös pelkästään ulkokoiraksi, mutta sosiaalisena ja laumalleen uskollisena koirana se nauttii elämästä eniten, kun se saa olla siellä missä perhekin on. Cuvac on kasvattaja Virve Mikkolan sanoin ”peruskoira jolla on valkoinen turkki”. Se on mutkaton koira, jolla on oma tahto ja jonka mieltymykset ja taipumukset nykypäivänäkin viittaavat sen alkuperään köyhien vuoristokylien niukkoihin olosuhteisiin.